Otsikkoni on tarkoituksella provosoiva. Olettaisin suurimman osan ihmisistä ajattelevan, että asunnot ovat erityisesti kasvukeskuksissa liian kalliita juuri sen vuoksi, että asuntorakentaminen on jätety liiaksi markkinavoimien armoille. Mutta onko näin todellisuudessa?
Asuntorakentaminen on varmaankin yksi säädellyimmistä teollisuudenaloista. Entisaikaan lähes kuka tahansa pystyi maaseudulla rakentamaan itselleen hirsitalon, joka säilyi isältä pojalle. Talossa ei ehkä ollut mukavuuksia, mutta nykyajan homeongelmista ei ollut hajuakaan.
Nyt pystytään teollisesti valmistamaan taloja liukuhihnalla ja kokoamaan valmis talopaketti pystyyn muutamassa tunnissa. Tuottavuus on kohonnut huikeasti, mutta samalla hinnat ovat karanneet tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Yleisesti tunnettua on myös, että työn laatu on huonontunut. Tekijöiltä on kadonnut ammattiylpeys ja jäljelle on jäänyt rahastusmentaliteetti.
Jos joku palkkatyöllään elävä haluaa rakennuttaa talon, hänen on voitettava lotossa tai teetettävä talo perinteiseen tapaan omalla ja tuttavien talkootyönä. Valitettavasti ihmisiltä on kadonnut taito tehdä omilla käsillään ja sen mukana myös kyky arvioida, mitä huonolaatuisesta työstä kannattaa maksaa.
Tärkein markkinavoima on aina asukas, joka on kakkien laskujen lopullinen maksaja. Mutta kun rakennustuotanto on ketjuuntunut, yhteys maksajan ja tuotajan välillä on katkennut. Ainoa keino vaikuttaa omiin asumiskustannuksiinsa on paluu omatoimirakentamiseen ja mahdollisimman suurelta osin luonnon materiaaleista kuten puusta ja kivestä.
Valtio on yrittänyt helpottaa asumiskustannuksia erilaisilla tukimuodoilla. Suurinta määrää tuetaan asuntolainojen korkovähennyksellä. Nuorille ensiasunnon ostajille on tarjolla ylimääräinen korkovähennys. Tuorein julkisuuteen tullut ehdotus on vuokra-asuntojen tuottajille suunnatut verohelpotukset.
Useimmille tukimuodoille on yhteistä, että ne toimivat asunnon lopullista hankkijaa vastaan. Kun ihmisillä on tuen ansiosta enemmän rahaa käytettävissä asumiseen, se tuppaa nostamaan asumiseen hintaa. Ongelmanahan on tarjonnan puute kysyntään nähden.
Rakennusteollisuus ja maanomistus kasvavien kaupunkien ympäristössä on keskittynyttä ja rakentajat pystyvät toimillaan rajoittamaan tuotantoa, jolloin ylikysyntä säilyy ja hinnat jatkavat nousuaan. Asuntojen tarjontaa pitäisi pystyä lisäämään. Kuntien pitäisi kaavoittaa ripeämmin ja luovuttaa tontteja sellaisille rakentajille, jotka tuottavat asuntoja kohtuuhinnoilla sekä myös omatoimirakentajille. Nämä seikat ovat olleet päättäjien tiedossa kymmeniä vuosia, mutta mitään muutoksia ei tapahdu. Onko syynä se, että poliitikot ovat liian riippuvaisia rakennusliikkeiden vaalituesta? Markkinatalous on joka tapauksessa kaukana nykyisestä asuntorakentamisesta.
