Äänestysvilkkaus jäi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa alhaisemmaksi kuin koskaan sotien jälkeen. Vain eurovaaleissa on jääty äänestysvilkkaudessa vielä alemmaksi. Joka kolmas äänioikeutettu liittyi nukkuvien puolueeseen ja jätti oikeutensa käyttämättä.
Demokratian toimivuuden kannalta alhainen äänestysprosentti on ikävä asia. Tutkimusten mukaan hyvin koulutetut ja muutenkin hyväosaiset käyttävät äänioikeuttaan selvästi innokkaammin kuin ne, joilla menee elämässä syystä tai toisesta huonosti. Äänestämättä jättäminen on yksi syrjäytymisen merkki.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Juuri sen avulla pyritään tasoittamaan ihmisten välistä eriarvoisuutta. Verotuksella kootaan varoja yhteiseen kassaan, josta voidaan tukea avun tarpeessa olevia joko tulonsiirtoina tai yhteiskunnallisina palveluina. Järjestelmä toimii huonosti, jos se ei kiinnosta niitä, joiden etuja sen pitäisi eniten puolustaa.
Näidenkin vaalien alla käytiin monenlaisia kampanjoita äänestysaktiivisuuden kohottamiseksi. Eniten huomiota sai SAK:n mainoskampanja, jota ei voitu alkuperäisessä muodossaan edes esittää. Kampanja oli mauton ja epäasiallinen ja vaalitulosten valossa näytti toimivan tarkoitustaan vastaan. Ei ole näyttöä siitä, että oikeusministeriön nuoriin kohdistamalla kampanjallakaan olisi ollut suurta vaikutusta nuorten äänestysvilkkauteen.
Media epäonnistui
Tiedotusvälineiden vastuu kansalaisten vaali-innostuksen herättämisessä on keskeisen tärkeä. Tässä suhteessa voi sanoa suomalaisen median epäonnistuneen vaaleista toiseen. Tälläkin kertaa vaaleista yritettiin tehdä pääministerivaalit. Samat kolme puoluejohtajaa esiintyivät televisiossa illasta toiseen. On selvää, ettei heillä voi riittää mitään uutta annettavaa vaan keskustelu junnaa paikallaan.
Tiedotusvälineiden keskittyminen pääministeriehdokkaisiin jättää muut ehdokkaat äänestäjille vieraiksi ja tuntemattomiksi. Puolueet yrittävät paikata tätä epäkohtaa värväämällä ehdokkaiksi julkisuudesta ennestään tunnettuja henkilöitä, vaikka näillä ei olisi minkäänlaisia edellytyksiä kansanedustajan tehtävien hoitoon. Heidän tehtävänsä on kerätä ääniä puolueelle ja valituksi tultuaan toimia kiltisti napin painajina ryhmän päätösten mukaisesti.
Muissa maissa vaalit näkyvät aivan eri tavalla tiedotusvälineissä. Vaalit leimaavat koko ohjelmistoa ainakin kuukauden ajan ennen vaaleja. Vaalikeskusteluissa katetaan vuorollaan eri elämänaloja ja keskustelijat edustavat omien alojensa asiantuntemusta.
Suomea väkirikkaammissa maissa on pienilläkin paikkakunnilla oma paikallinen tv-kanavansa, jossa voidaan käsitellä paikallisia aiheita. Tärkeintä ei ole sekuntidemokratia vaan se, että eri vaihtoehdot tulevat äänestäjille tutuiksi.
Suomessa erityisesti sähköisten viestimien kenttä on edelleenkin hyvin keskittynyt. Yle hallitsee useita kanavia ja muut vapaat kanavat ovat MTV3:n ja Sanoma-konsernin hallinnassa. Vaaliohjelmien surkea taso osoittaa, ettei näiltä tahoilta löydy uudistumiskykyä.
Uusi hallitus joutuu tekemään ratkaisun analogisilta kanavilta vapautuvien taajuuksien käytöstä. Niitä on varmasti kärkkymässä kansainvälisiä mediakonserneja. Taajuuksien myöntäminen niille olisi suuri virhe. Se söisi nykyisten kanavien kannattavuutta ja johtaisi todennäköisesti ohjelmatarjonnan viihteellistymiseen entisestään.
Hallitus voisi tehdä kansallisesti merkittävän kulttuuripoliittisen teon jakamalla vapautuvat taajuudet uusin perustein ei-kaupallisille toimijoille. Suomeen mahtuisi varmasti uskonnollista ohjelmaa lähettävä tv-kanava, kulttuuri- ja taidekanava sekä paikallisohjelmaa lähettävien asemien verkko.
Suomessa on koulutettu viime vuosina paljon media-alan ammattilaisia, mutta heille ei ole löytynyt työpaikkoja keskittyvän ja toimintojaan supistavan vanhan median parissa. Nykytekniikka mahdollistaa ohjelmatuotannon myös pienellä budjetilla ja tuloksena voi olla laadukasta ohjelmatarjontaa, kun ideat ovat hyviä. Ennakkoluuoton suhtautumien uusiin yrityksiin voisi virkistävällä tavalla monipuolistaa mediakenttäämme ja vaikuttaa positiivisesti jopa äänestysvilkkauteen.
